Olen Jyväskylässä asuva kirjailija ja psykologian maisteri. Synnyin 1955 Keravalla, minne vanhempani olivat lähteneet työn perässä Keski-Suomesta. Tehdastyö ja kaupunkimainen ympäristö eivät kuitenkaan maistuneet varsinkaan isälleni. Niinpä ollessani 4v. vanhempani lunastivat vanhan sukutilan, kun siihen tarjoutui tilaisuus ja muutimme Karstulan Kimingille Ravilaan, missä kirmailin läpi poreilevan lapsuuteni.
Tärkeä paikka oli naapuri Halkokangas. Karjalaislähtöinen emäntä Hilda oli avarakatseinen ja välitön- hän kohteli lapsia aina yhtä tasavertaisesti kuin aikuisia. Salttu (Eero) oli paras lapsuudenkaverini ja vietin Halkokankaalla paljon aikaa muiden kylän poikien kanssa. Välillä rymysimme metsissä intiaaneina, kesäisin pelattiin pesäpalloa ja vaihdettiin Jerry Cottoneita…
Kansakoulunopettaja Sointu Pokela vaikutti minuun voimakkaasti. Hän oli arvokas, johdonmukainen ja tasapuolinen- ja vaali kulttuuria. Laulu-ja soittotaitoisena harmoonin palkeet paisuivat, luokassa raikui laulu. Hän luki meille myös satuja ja tarinoita- ja ruokki näin mielikuvituksen kehittymistä. Uskontotunnit olivat kuvakertomuksineen huikean jännittäviä.
Kansakoulussa kirjoitin ja ohjasin pienoisnäytelmiä. Kuten jo kerroin, opettaja Eino-Erkki Vainiolan kanustamana siirryin toteuttamaan ilmaisun tarvettani Kimingin Nuorisoseuraan, missä ohjasin ja dramatisoin näytelmiä, sekä näyttelin. Jatkoin vielä näyttämötoiminnan parissa opiskellessani Itä-Hämeen Kansanopistossa Hartolassa, sekä Keski-Suomen opistossa Suolahdessa. Tässä vaiheessa olin kirjoittanut myös novelleja, romaanin alkuja ja runoja ruutuvihkoihin- kunnes hankin kirjoituskoneen.
Kirjoittaja minussa kasvoi teatterin ja musiikin rintaruokinnalla; koin intohimoa myös musiikkiin. Aloitin laulamisen Weres-yhtyeen solistina, jossa paukuteltiin pop-klassikoita Born to be wildista Pretty womaniin. Myöhemmin kiersin ravintoloita ja tansipaikkoja Samurai-yhtyeen kanssa. Kuulunen kirjailijoiden harvalukuiseen joukkoon, joka on elättänyt itsensä muutaman kesän yleisön edessä laulamalla iskelmää ja viihdettä. Lopullinen lähtölaukaus kirjailijan uralle taphtui kai saatuani Karstulan kunnalta stipendin Topelius-akatemian kirjoittajakursseille Oriveden opistolle. Kun ohjaaja kirjailija Juhani Syrjä totesi tekstistäni (Jota itse pidin vielä keskeneräisenä tekeleenä..)- että jos hieman näet vaivaa, kyllä tästä tulee painokoneen ruokaa….
Ensimmäiseen ”oikeaan” ammattiini nuorisosihteeriksi päädyin, kun en päässyt Teatterikouluun, joka oli ollut suuri haaveeni. Kunnys nousi eteen improvisaatioharjoituksissa, jossa tuli esittää hevosta laitumella, jota ampianen on pistänyt takapuoleen. Toisten pomppiessa hysteerisesti ympärillä, jähmetyin myötähäpeästä keskelle Helsingin Työväentalon salia – huudahdin iihahahhaaa…ja kävelin ovesta ulos.
Mutkien kautta päädyin myös vanhusten viriketyöntekijäksi ja olin aikoinaan Suomen ainoa nuorisotyöntekijä, jonka asiakkaiden keski-ikä lienee ollut n.70v…Tämän jälkeen opiskelin Jyväskylän Yliopistossa psykologian maisteriksi.
Esikoisteokseni novellikokoelma Omaiset julkaistiin 1991 (Atena) Sen jälkeen hyvän vastaanoton saaneet romaanit Reunalla (Minerva 2012) ja Kuka heilutti pesäpuuta.(Minerva 2015)
Uusi romaanini Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla (Minerva) julkaistiin kesäkuussa 2018.
Ja matka jatkuu…
Tapani Heinonen 